Pimeät kuvat by Tommy Lindgren Lyrics
Tänä yönä tuijottelen kelloja ja viisareita
Roikun tunneissa ja tunnustelen kuivuneita piilareita
Oon pilaamassa fiilareita
Sen siima vei mut mukanaan kuin viina eikä miinakentän läpi kulkiessaan mieti edellistä askeltaan vaan askeltaa
Ottaa riskin joka kerta kunnes osuu tai ei
En hoppuile vaan välitän, mun osuuteni tein
Ei osumil oo väliä, lopullista väriä
Mun ajatukset sulaa taas turkoosiin
Tää lohdullinen hälinä, mun solmut ja mun tärinät
Saa tuulettua kunnes silmät turpoo kii
En tarvii visuaalitodisteita milloinkaan
Kuljen [?] tahtiin takas [?]
Hong Kongiin ja takasin, kun peiton alla makasin
Taas korkokengät sateessa mun uneni saa sijoiltaan
Nyt mun aika on alkanut käydä vähiin
Enkä tiedä minne mun ajatus hävii
Mut mä tunnistan sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmiäni ummistan
Aika on käymäs vähiin
Enkä tiedä minne nää tunnit hävii
Jos mä löytäisin sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmät hetkeks ummistan
Oon miettinyt yhdeksällä jaollisii lukuja
Kyyhkysten mysteerii, hysteerisii sukuja
Puita jotka haarautuu niin kauas ettei tajua
Luita jotka haurastuu kunnes jää pelkkää savua
Ulapalla vastatuuleen huutamassa apua
Ulisevan taivaan alla lukemassa satua
Ääni katoo myrskyyn, aallot nousee pystyyn
Menneen ajan muisti täynnä pelkoo, laidat ryskyy
Taidat pystyy paljon parempaan, tyydytys on vale vaan
Jos tylytys ei lopu mua ei alemmas voi alentaa
Mun synnynnäisiin vikoihin kuuluu kuuluminen vikoihin
Jonon hännillä hikoilin suolavesi pesi sateen kaa
Naaman ja sateenkaaret, haavat ja kapeet haaveet
Avaruuden navannöyhtää, yhtään en oo apeena
Enkä kade jos mun kaverit on parempii jos en parane
Mua salettii voi pahemminkin palella jos on paperiton
Tääl on jengii jotka anelee kaduilla
Nää ajat on karuja, niitä väistellään varuillaan
Kunnes tajutaan et yltäkylläisyydellä on kääntöpuoli
Ei sanella voi ehtoja tai kermoja vaan päältä kuorii
Ja nää mitättömät omat huolet saa mittasuhteen ympärilleen, silti ne on mun omat huolet
Rikon kovat kuoret jotta säröjä tulis vähemmän mut tarpeeks
Et valo pääsee lähemmäs
Nyt mun aika on alkanut käydä vähiin
Enkä tiedä minne mun ajatus hävii
Mut mä tunnistan sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmiäni ummistan
Aika on käymäs vähiin
Enkä tiedä minne nää tunnit hävii
Jos mä löytäisin sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmät hetkeks ummistan
Roikun tunneissa ja tunnustelen kuivuneita piilareita
Oon pilaamassa fiilareita
Sen siima vei mut mukanaan kuin viina eikä miinakentän läpi kulkiessaan mieti edellistä askeltaan vaan askeltaa
Ottaa riskin joka kerta kunnes osuu tai ei
En hoppuile vaan välitän, mun osuuteni tein
Ei osumil oo väliä, lopullista väriä
Mun ajatukset sulaa taas turkoosiin
Tää lohdullinen hälinä, mun solmut ja mun tärinät
Saa tuulettua kunnes silmät turpoo kii
En tarvii visuaalitodisteita milloinkaan
Kuljen [?] tahtiin takas [?]
Hong Kongiin ja takasin, kun peiton alla makasin
Taas korkokengät sateessa mun uneni saa sijoiltaan
Nyt mun aika on alkanut käydä vähiin
Enkä tiedä minne mun ajatus hävii
Mut mä tunnistan sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmiäni ummistan
Aika on käymäs vähiin
Enkä tiedä minne nää tunnit hävii
Jos mä löytäisin sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmät hetkeks ummistan
Oon miettinyt yhdeksällä jaollisii lukuja
Kyyhkysten mysteerii, hysteerisii sukuja
Puita jotka haarautuu niin kauas ettei tajua
Luita jotka haurastuu kunnes jää pelkkää savua
Ulapalla vastatuuleen huutamassa apua
Ulisevan taivaan alla lukemassa satua
Ääni katoo myrskyyn, aallot nousee pystyyn
Menneen ajan muisti täynnä pelkoo, laidat ryskyy
Taidat pystyy paljon parempaan, tyydytys on vale vaan
Jos tylytys ei lopu mua ei alemmas voi alentaa
Mun synnynnäisiin vikoihin kuuluu kuuluminen vikoihin
Jonon hännillä hikoilin suolavesi pesi sateen kaa
Naaman ja sateenkaaret, haavat ja kapeet haaveet
Avaruuden navannöyhtää, yhtään en oo apeena
Enkä kade jos mun kaverit on parempii jos en parane
Mua salettii voi pahemminkin palella jos on paperiton
Tääl on jengii jotka anelee kaduilla
Nää ajat on karuja, niitä väistellään varuillaan
Kunnes tajutaan et yltäkylläisyydellä on kääntöpuoli
Ei sanella voi ehtoja tai kermoja vaan päältä kuorii
Ja nää mitättömät omat huolet saa mittasuhteen ympärilleen, silti ne on mun omat huolet
Rikon kovat kuoret jotta säröjä tulis vähemmän mut tarpeeks
Et valo pääsee lähemmäs
Nyt mun aika on alkanut käydä vähiin
Enkä tiedä minne mun ajatus hävii
Mut mä tunnistan sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmiäni ummistan
Aika on käymäs vähiin
Enkä tiedä minne nää tunnit hävii
Jos mä löytäisin sut mun unista, pimeistä kuvista
Kun silmät hetkeks ummistan