Nainen tummissa - Lady In Black by Tom Lehman Lyrics
Hän saapui keskiyöllä
Näin viikattenkin vyöllä
Tuo nuori nainen
Ikuisuuden harso silmillään
Hän kertoi kylmin huulin
Kuin kaukaa äänen kuulin
Oon sieltä mistä takaisin
Ei tulla elämään
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Mä katsettansa turhaan hain
Näin pohjattomat silmät vain
Kun katsoin niihin tunsin
Että häntä rakastin
Voi poika parka kuolemaa
Ei yksikään voi rakastaa
Vain hengen sulta veisin
Kylmin, jäisin suudelmin
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Sun täytyy olla vanki maan
Ei sielus pääse kahleistaan
On yksinäisyys kohtalosi
Auttaa voi mä en
Sä vaikka kaiken oikein teet
Sua seuraa aina kyyneleet
Ei murheistansa irti pääse
Koskaan ihminen
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Mä pyysin, suukko muuta ei
Hän viikatteensa naulaan vei
Ja tunsin hänen syleilynsä
Kylmän jäätävän
Hän lähti, otti viikatteen
Jäin yksin yöhön hiljaiseen
En enää pelkää kuolemaa
Nyt kaiken ymmärrän
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Hän saapuu vielä tiedän sen
Kun aika vierii täyttyen
Niin silloin suostuu varmaankin
Hän yhteen suudelmaan
Tuon suudelman kun hältä saan
Voin vihdoin jättää kylmän maan
Ja silloin pääsee myöskin sielu
Irti kahleistaan
En itselleni rauhaa saa
Kun rakastan vain kuolemaa
Mä ootan että saapuisi
Tuo nainen tummissaan
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Näin viikattenkin vyöllä
Tuo nuori nainen
Ikuisuuden harso silmillään
Hän kertoi kylmin huulin
Kuin kaukaa äänen kuulin
Oon sieltä mistä takaisin
Ei tulla elämään
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Mä katsettansa turhaan hain
Näin pohjattomat silmät vain
Kun katsoin niihin tunsin
Että häntä rakastin
Voi poika parka kuolemaa
Ei yksikään voi rakastaa
Vain hengen sulta veisin
Kylmin, jäisin suudelmin
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Sun täytyy olla vanki maan
Ei sielus pääse kahleistaan
On yksinäisyys kohtalosi
Auttaa voi mä en
Sä vaikka kaiken oikein teet
Sua seuraa aina kyyneleet
Ei murheistansa irti pääse
Koskaan ihminen
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Mä pyysin, suukko muuta ei
Hän viikatteensa naulaan vei
Ja tunsin hänen syleilynsä
Kylmän jäätävän
Hän lähti, otti viikatteen
Jäin yksin yöhön hiljaiseen
En enää pelkää kuolemaa
Nyt kaiken ymmärrän
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Hän saapuu vielä tiedän sen
Kun aika vierii täyttyen
Niin silloin suostuu varmaankin
Hän yhteen suudelmaan
Tuon suudelman kun hältä saan
Voin vihdoin jättää kylmän maan
Ja silloin pääsee myöskin sielu
Irti kahleistaan
En itselleni rauhaa saa
Kun rakastan vain kuolemaa
Mä ootan että saapuisi
Tuo nainen tummissaan
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a