Meren virsi by Toivo Kuula Lyrics

Minne riennät
Vierivä virta?
Kunne kohiset
Pauhaava koski?
Mereen! Mereen!
Meill' on kiire!
Tehnet teljen
Särjemme sen

Tiedätkö tiesi
Kansan aalto?
Aika myrskyinen
Minne menet?
Vapaus, vapaus
Meitä viittoo!
Kansojen meri
On ihmisyys

Mikä on määräsi
Heleä henki?
Kunne kuolevan
Suunta suora?
Tahdon sulaa
Suurempaani
Ijäisyyteen
Ikävä on
Yksi elää hetken
Toinen vuosisadan
Kolmannesta kerrotahan
Kevät-öinen taru

Aalto aaltoa seuraa
Meren laulu on lakkaamaton
Kuin on kaikkeuden luomisvoima
Kuin on kuolon ja elämän kulku

Moni nähnyt on nuorta unta
Silloin miehuus saapui
Kovan lauloi luonnon laulun
Sanoi korvaan ankarat sanat
Lyhensi päivät
Pimensi illat
Heitti tielle pitkät varjot
Painoi päähän seppeleen
Mennä maata aikaiseen

Sammuu henki, saatuansa
Täytetyksi
Palavimman toivonsa

Mutta en tahtoisi itseäni antaa
Tahtoisin kuoleman kauhutkin kantaa
Mullaksi maatua
Pahaksi paatua
Kesken kiireintä työtäni kaatua
Jos minä tietäisin
Että mun sieluni säilyy
Vaikka kuljenkin kuoleman rantaa
Silloin ma sietäisin
Sinne soutaa
Missä kaislikot himmeät häilyy
Sanoisin sanan
Tyttö Manan
Saisi sankarin noutaa
Elontuskan tuolle puolen
Taakse taakan, arkihuolen;
Enkä mä menisi surren
Katsoisin tuota
Liukuisin vitkaan vierivää vuota
Näkisin jälkehen purren
Jäävän kirkkahan, haihtuvan hopeavanan
Turha aatos! Turha unelma!
Katoan kuplana laineen
Pysyy meri
Ääretön, saareton, sanomaton pyhyys
Lienee mulle liian suuri
Lienen mereen liian pieni
Koska pelkään
Kangastella kaikkeutta
Myrskytä myrskyn kanssa
Kulkea tohussa tuulen
Heittyä helmenä pilvihin saakka
Syöksyä syöveriin