Vermo by Timo Pieni Huijaus Lyrics
Ne on kai taas sekottanu työvuorot ku osataa kirjottaa, muttei lukee. Tuhannet kilometrit kiertolaisuuttani tukee
Välil epätodellista eri osote eri ilta, aika ajoin himakin maistuu hotellilta
Mut paluu arkee ei oo enää sataa keikkaa vuodes, bensaa suones, kaikki vanhat huolet vuotees
Pelkkä nyytti koristaa tikkuvartta, vaikka verisuonist ehti punoutuu jo Suomen kartta
Ei alemmuuskompleksii on tähän ku nakutettu, saanu tarpeeks tyhjii kehui, selkääni taputettu
Toivoa sorateille, eihän tänää sada yhtää nii paljo ku eile.. Ei nii!
Levys enemmän ku tuhat sanaa. Toivottavasti niist muodostuu mun kuva, en vanno enkä takaa
Helpompaa nii, ketunhäntä fikas muiden mielestä rikas Timo Pieni Huijaus
Nyt loppu valehtelu. Tästä se nyt alkaa. Velkalan lahja maailmalle, olkaa hyvä täs on teille Emävale Timo!
Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena
Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä
Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasia henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini
Sitä vois olla hiljaa jos ajatus ei lennä. Posetiivaril on pakko nauraa muutaki ku kengät
Ajatus versessä, mun puolest Vanhanen voi kirjottaa Lissabonin sopimuksen mun perseessä
Tarvii vaa avaa suuni, ni osotukset koskee, ni joku neropatti heitti balkanilla poskee
Mut ei nouse sormi, vaikka kuinka sotaa hingut. Olkoon sotajoukkojani kalliot, puut ja taivaan linnut
En tiedä ketä tai mitä pitäs huokaa, me ollaa pullamössöö nykyää on pikaruokaa
Sillä asetelmal et aseenkin saa ennen korttii, ja muka suvaitsevaiset on usein ahtaint sorttii
Oon ihan ymmällä, ymmärrättömii en ymmärrä. Se tuskin ketää yllättää, räppärit soikoon
Ja mitä vielä? Mun puolest kaikki voi vetää kaiken läskiksi mä kävin jo siellä
Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena
Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä
Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasii henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini
No muaki johdatellaa, vaikka ne ei myönnä sitä. Jos tuote ei kelpaa sitä tuotetaan lisää
Ei ehkä aina pääteltävissä missä pointti, idiootti vai idiomi, mistä poikki?
Persereikäleipää pillistkii mehun kaa. Oli mahdollisuus vaikka mihin, mitä sitä kehumaan
Turha sitä huonoist sijoituksist parjaa, ylätalja, alatalja, reseptilääkkeet ja kalja
Ite päätät ottaa, pää edellä petäjään. Kahenkybän filosofit tulkitsemas elämää
Työläisperheen poika hoitaa silti bongot himaa, vanhemmat salasesti haluski must taiteilijan
Sokeena kaikki kiinni, kritiikki kuurona. Vahva mieli, itsepäinen tapaus
Tulevaisuus puurona jos haluut muutosta, ei yhtään on ainoa vapaus
Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena
Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä
Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasii henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini
Välil epätodellista eri osote eri ilta, aika ajoin himakin maistuu hotellilta
Mut paluu arkee ei oo enää sataa keikkaa vuodes, bensaa suones, kaikki vanhat huolet vuotees
Pelkkä nyytti koristaa tikkuvartta, vaikka verisuonist ehti punoutuu jo Suomen kartta
Ei alemmuuskompleksii on tähän ku nakutettu, saanu tarpeeks tyhjii kehui, selkääni taputettu
Toivoa sorateille, eihän tänää sada yhtää nii paljo ku eile.. Ei nii!
Levys enemmän ku tuhat sanaa. Toivottavasti niist muodostuu mun kuva, en vanno enkä takaa
Helpompaa nii, ketunhäntä fikas muiden mielestä rikas Timo Pieni Huijaus
Nyt loppu valehtelu. Tästä se nyt alkaa. Velkalan lahja maailmalle, olkaa hyvä täs on teille Emävale Timo!
Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena
Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä
Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasia henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini
Sitä vois olla hiljaa jos ajatus ei lennä. Posetiivaril on pakko nauraa muutaki ku kengät
Ajatus versessä, mun puolest Vanhanen voi kirjottaa Lissabonin sopimuksen mun perseessä
Tarvii vaa avaa suuni, ni osotukset koskee, ni joku neropatti heitti balkanilla poskee
Mut ei nouse sormi, vaikka kuinka sotaa hingut. Olkoon sotajoukkojani kalliot, puut ja taivaan linnut
En tiedä ketä tai mitä pitäs huokaa, me ollaa pullamössöö nykyää on pikaruokaa
Sillä asetelmal et aseenkin saa ennen korttii, ja muka suvaitsevaiset on usein ahtaint sorttii
Oon ihan ymmällä, ymmärrättömii en ymmärrä. Se tuskin ketää yllättää, räppärit soikoon
Ja mitä vielä? Mun puolest kaikki voi vetää kaiken läskiksi mä kävin jo siellä
Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena
Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä
Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasii henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini
No muaki johdatellaa, vaikka ne ei myönnä sitä. Jos tuote ei kelpaa sitä tuotetaan lisää
Ei ehkä aina pääteltävissä missä pointti, idiootti vai idiomi, mistä poikki?
Persereikäleipää pillistkii mehun kaa. Oli mahdollisuus vaikka mihin, mitä sitä kehumaan
Turha sitä huonoist sijoituksist parjaa, ylätalja, alatalja, reseptilääkkeet ja kalja
Ite päätät ottaa, pää edellä petäjään. Kahenkybän filosofit tulkitsemas elämää
Työläisperheen poika hoitaa silti bongot himaa, vanhemmat salasesti haluski must taiteilijan
Sokeena kaikki kiinni, kritiikki kuurona. Vahva mieli, itsepäinen tapaus
Tulevaisuus puurona jos haluut muutosta, ei yhtään on ainoa vapaus
Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena
Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä
Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasii henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini