Weriviha by Metallileka Lyrics

Haava tyrehtynyt, ei muista syytä siihen kukaan
Vain jälki arpeutunut on tarttunut elämän mukaan
Kirja kellastunut on ehtinyt haurastumaan
Kuka sen on kirjoittanut on vaipunut unholaan

Itku on jatkunut, sokeana kasvaneen
Tie ulospäin kulkenut on kadotettu menneeseen
Ruusu on lakastunut sotakirveen nostaneen
Mennyt on kiristänyt köyden kaulaani kiertyneen

Turhaa on taistelut julmiksi päättyneet
Uhrit unohdetut, sotakentille kadonneet
Tie turmion kulkenut, lapsesta vanhuuteen
Werivihaan johtanut vie menneestä huomiseen

Muistoni, järkeni
Varjoni jälkeni
Katkeraa kahletta kantaa
Syntymälahjana saan, werivihaa
Kasvoni, käteni
Isäni ja kotini
Kohdusta kohti hautaa
Koskaan en anteeksi saa, werivihaa
Kohtalon kouraan kietoudutaan
Viittana varjona on werivihaa