Hirveissä Oloissa by Eteln Vetelt Lyrics

[Verse 1: Antti Karsee]
Meni vähä yli, tuttuun tapaan jälleen tyrin
Mut ainahan voi valehdella et kaikki on hyvin
Hällä välii asenteella mennään ja mitä sitte
Elän elämääni itse, yksinkertaisesti piste
"nyt mulle riittää" se on turha luulo
Jos tuut tollasta länkyttää sillon musta tulee kuuro
En oo täydellinen, on vähän liikaakin vikoja
Elämäntyylin takii halveksin tukareit ja sikoja

[Verse 2: Snäfä]
Tulee sitä iteki sekoiltuu välil vähän liikaa
Kitattu viinaa vedetty viivaa kerjätty riitaa
Oman tien valitsen, ja otan mitä tarvitsen
Vaik välil se menee siihe et joka paikka vapisee
Tuttu juttu radan kutsu ku hommat tulee kustuu
Jotai puuttuu pistää suuttuu ku uskoo kuultuu
Tuli luultuu et saisin asiat takasin omille
Kiskoille bissen ku aukesen se on tervetuloo liskoille

[Chorus]
Neljä vuodenaikaa, kakstoista kuukautta
Samaa oravanpyörää, samaa tuttuu luuppausta
Turhia lupauksia hirvеissä oloissa
Niistä ku selvii on taas liian kotoista
Neljä vuoden aikaa, 52 viikkoo
Ei anna itsеllensä tarpeeksi kiitosta
Itseensä toistaa, lapsuuttaan kaipaa
Suomi ikuisen maanantain maa
[Verse 3: Antti Karsee]
Itsetunto lähti karisee, ku nainen lähti
Koko mies alko vapisee ja pöhötty lärvi
Meen kavereilla käymään ja yllytän ne dokaa
Sohvasurffailen, koska se kotiolot voittaa
Kyllähän sitä nyt aina voi yhden ottaa
Miksei mul oo tolle sanonnalle kuulevaa korvaa
Tuloksen tuhti humala, vittu olipa ylläri
Peilist kattoo turhapuro päällä hirvee jysäri

[Verse 4: Snäfä]
Ja mulla melkee sydäri minäkö sen pysäytin?
Bussipysäkillä penkillä iteltäni kysäsin
"kauanko jatkan ja millon kroppa ottaa hatkat?"
Kuumottelen joka asiaa ja vitun kauan
Voi tätä humalaa kun uudet tuulet puhaltaa
Kuka vaa mukaa dokaa se olis ihan mukavaa
En ole täydellinen kukapa olis?
Tarjoon kyll aina bissen mun vitun bissekorist

[Chorus]
Neljä vuodenaikaa, kakstoista kuukautta
Samaa oravanpyörää, samaa tuttuu luuppausta
Turhia lupauksia hirveissä oloissa
Niistä ku selvii on taas liian kotoista
Neljä vuoden aikaa, 52 viikkoo
Ei anna itsellensä tarpeeksi kiitosta
Itseensä toistaa, lapsuuttaan kaipaa
Suomi ikuisen maanantain maa
[Verse 5: Antti Karsee]
Äijät monta päivää valveilla, naamast ihan kalpeita
Heiluu skarppein ringissä, mutta ihan tiltissä
Otin kupin, sekotin nupin ja kaikki jäi kesken
Olisko sulla jotain joka jeesais ees hetken
Röökit loppu, bisset loppu, kämpäs kauhee sotku
Putki jäi päälle ja duunista potkut
En alan ruikuttaa, vaikkei näy vihreetä valoo
Lippu jää puolisalkoon ellen pääse pakoon

[Verse 6: Snäfä]
Viikonloppu ilman unta keho huutaa apua
Toivon et nää ahdistukset olis ihan satua
Mut nyt on aika paha oon yllättävän hajal
Kroppa paskana ja mieli ihan sekoomisen rajal
Pari bissee ja olo alkaa helpottaa
Silti joku kumma tunne takaraivos pelottaa
Tämä vetelä ei kyllä hevillä luovuta
Kyllä menee hyvin niinkuin on tullut luvattua

[Chorus]
Neljä vuodenaikaa, kakstoista kuukautta
Samaa oravanpyörää, samaa tuttuu luuppausta
Turhia lupauksia hirveissä oloissa
Niistä ku selvii on taas liian kotoista
Neljä vuoden aikaa, 52 viikkoo
Ei anna itsellensä tarpeeksi kiitosta
Itseensä toistaa, lapsuuttaan kaipaa
Suomi ikuisen maanantain maa