Sydänrutto by Edorf Lyrics
[Verse]
Tuuli soittaa kelloja
Voimistaen tulta, joka polttaa peltoja
Tarinan alkamista oottava kertoja
Jähmettyy kykenemättä voittamaan pelkojaan
Öiden ja iltojen halki käy
Ilmojen haltija, kirjojen vartija
Inhoten rumpuuni poljen tahtia
Riisu kauneutesi, niin voimme tanssia
Tyhjiä virtojen varsia
Asuttavat vaan haaskalinnut
Heikot kädet nostaa maasta sinut
Yllä jumalien jalat tallaa maailmojen kansia
Pelko on vankina kasvoissa
Epätoivo tuntuu vaanivan varjoissa
Hädin tuskin edes maininnan arvoista
Että oomme suola maailman haavoissa
[Chorus]
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle sumun, joka harmaana leviää
Valtakunta vailla vallanperijää
Sortuu, joutuu takaisin kohtuun
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle taudin, joka harmaana leviää
Ihminen vailla vallanperijää
Unohtuu, joutuu takaisin kohtuun
[Verse]
Eräs kuollut taiteilija
Avaa silmänsä ja herää
Nyt hän maalaa eteemme kuvaa
Kun aurinko laskee, mereen se sulaa
Saaden vedet kiehumaan
Anna askeltesi lähteä tien mukaan
Niin lupaan: ei kestä onni, ei riemukaan
Se pisimpään jaksaa, joka suruun tottuu
Mihin rumuus loppuu ja kauneus alkaa
Vapaampi on se, joka vankeudesta karkaa
Haistaa saastunutta ilmaa
Ei ole tuntenut kauniimpaa koskaan
Suree vierelleen kaatunutta hiljaa
Viedäkseen kotiin, maasta nostaa
Tarpeeton julmuus lasta kohtaan
Kun etukäteen oman kuolemansa kohtaa
Kansan johtaja välttyy vajoomasta pohjaan
Kun puolestaan sotimaan kotimaansa johtaa
[Chorus]
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle sumun, joka harmaana leviää
Valtakunta vailla vallanperijää
Sortuu, joutuu takaisin kohtuun
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle taudin, joka harmaana leviää
Ihminen vailla vallanperijää
Unohtuu, joutuu takaisin kohtuun
[Verse]
Metsästäjällä on kalliit esineensä
Ihmisihot saalistelineessä
Piikit ja ruoskat repii lihaa
Raastavat esiin vihaa
Ja pelastava laiva karkaa
Taitettu matka jo painaa jalkaa
Meille makseta ei vaivanpalkkaa
Kun sydänruton aika alkaa
Saarettomien merien välillä
Lapsi piirtää omakuvaa verivärillä
Saman hylätyn mantereen eri äärillä
Kielet kuvailee tuhoa eri äänillä
Alttarille hahmo runneltu astuu
Kehonsa eleisiin tunteet kuvastuu
Vanhuksen vastuulla turmeltu lapsuus
Tarpeettomina äänihuulet surkastuu
[Chorus]
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle sumun, joka harmaana leviää
Valtakunta vailla vallanperijää
Sortuu, joutuu takaisin kohtuun
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle taudin, joka harmaana leviää
Ihminen vailla vallanperijää
Unohtuu, joutuu takaisin kohtuun
Tuuli soittaa kelloja
Voimistaen tulta, joka polttaa peltoja
Tarinan alkamista oottava kertoja
Jähmettyy kykenemättä voittamaan pelkojaan
Öiden ja iltojen halki käy
Ilmojen haltija, kirjojen vartija
Inhoten rumpuuni poljen tahtia
Riisu kauneutesi, niin voimme tanssia
Tyhjiä virtojen varsia
Asuttavat vaan haaskalinnut
Heikot kädet nostaa maasta sinut
Yllä jumalien jalat tallaa maailmojen kansia
Pelko on vankina kasvoissa
Epätoivo tuntuu vaanivan varjoissa
Hädin tuskin edes maininnan arvoista
Että oomme suola maailman haavoissa
[Chorus]
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle sumun, joka harmaana leviää
Valtakunta vailla vallanperijää
Sortuu, joutuu takaisin kohtuun
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle taudin, joka harmaana leviää
Ihminen vailla vallanperijää
Unohtuu, joutuu takaisin kohtuun
[Verse]
Eräs kuollut taiteilija
Avaa silmänsä ja herää
Nyt hän maalaa eteemme kuvaa
Kun aurinko laskee, mereen se sulaa
Saaden vedet kiehumaan
Anna askeltesi lähteä tien mukaan
Niin lupaan: ei kestä onni, ei riemukaan
Se pisimpään jaksaa, joka suruun tottuu
Mihin rumuus loppuu ja kauneus alkaa
Vapaampi on se, joka vankeudesta karkaa
Haistaa saastunutta ilmaa
Ei ole tuntenut kauniimpaa koskaan
Suree vierelleen kaatunutta hiljaa
Viedäkseen kotiin, maasta nostaa
Tarpeeton julmuus lasta kohtaan
Kun etukäteen oman kuolemansa kohtaa
Kansan johtaja välttyy vajoomasta pohjaan
Kun puolestaan sotimaan kotimaansa johtaa
[Chorus]
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle sumun, joka harmaana leviää
Valtakunta vailla vallanperijää
Sortuu, joutuu takaisin kohtuun
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle taudin, joka harmaana leviää
Ihminen vailla vallanperijää
Unohtuu, joutuu takaisin kohtuun
[Verse]
Metsästäjällä on kalliit esineensä
Ihmisihot saalistelineessä
Piikit ja ruoskat repii lihaa
Raastavat esiin vihaa
Ja pelastava laiva karkaa
Taitettu matka jo painaa jalkaa
Meille makseta ei vaivanpalkkaa
Kun sydänruton aika alkaa
Saarettomien merien välillä
Lapsi piirtää omakuvaa verivärillä
Saman hylätyn mantereen eri äärillä
Kielet kuvailee tuhoa eri äänillä
Alttarille hahmo runneltu astuu
Kehonsa eleisiin tunteet kuvastuu
Vanhuksen vastuulla turmeltu lapsuus
Tarpeettomina äänihuulet surkastuu
[Chorus]
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle sumun, joka harmaana leviää
Valtakunta vailla vallanperijää
Sortuu, joutuu takaisin kohtuun
Tänä iltana maa ja meri jää
Alle taudin, joka harmaana leviää
Ihminen vailla vallanperijää
Unohtuu, joutuu takaisin kohtuun