Watchman by Edi Brokk Lyrics
[Lyriikat Edi Brokkin kappaleelle "Watchman"]
[1. säkeistö]
Kylmä koskettelee, kasvit paleltuvat
Kuuralla juurista latvaan asti valeltuna
Lämpö haavekuva. Maate saatettuna
Bukkake kylmä, naamalle lasti laskettuna
(Porvarimäki) Pärähtää ku brainfreeze
Jääkylmään hukkuvan kielen päält veitsii
Se ei oo leikkii tai feikkii, vaan seitti
Vittumainen, meidän elämämme reitti
Pimees kulkeminen pistää, kuten verta imee
Joka päivä koko päivä, oon kai Elastinen
Kelaat miten teen, hauko henkee
Unessani Marshall Mathers anto enteen
Joten meen kohtalon kohtaamana
Kohti koitosta rohkeena johtajana
Voittoon. En sitä saalista seulana
Oon vahti valtion maailman reunalla
[Kertosäe]
Eerikalla oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Silti varmaankin välittää
Kun yö muuttuu mustaks
Eerikillä oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Kuka muukaan muka tarkasti värittää
Mykille massoille suuntaa?
Eerikalla oli avaimet käsissään
Eerikillä oli avaimet käsissään
Puh pah
[2. säkeistö]
Tähystelen mä lyhdyllä synkkään
Syksyllä, piilossaan ihmiset nyt nään
Kun sinne jää, tarpeeksi pimeään
Ei pistä silmään tää kylmyyskään yhtään
Eletäänkö me vain omaa aikaamme, kun
Muutosta nuori ei haikaile?
Selän kääntäminen pelille ei haitanne
Kunnes arpa käy paikalle sun
Mieluummin huomenna, ei tänään
Pysty loputtomiin läppää heittämään
Etkö hei nyt heitä nää?
Tähteet enemmistön leipänään
Otettavissa ovat avaimet ne siltikin
Kun hetkeks laitat Hillssit ja Iltsin kii
On kehitys kesken, kysyy miten meen
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
[Kertosäe]
Eerikalla oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Silti varmaankin välittää
Kun yö muuttuu mustaks
Eerikillä oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Kuka muukaan muka tarkasti värittää
Mykille massoille suuntaa?
Eerikalla oli avaimet käsissään
Eerikillä oli avaimet käsissään
Puh pah
[Outro]
(Porvarimäki.)
[1. säkeistö]
Kylmä koskettelee, kasvit paleltuvat
Kuuralla juurista latvaan asti valeltuna
Lämpö haavekuva. Maate saatettuna
Bukkake kylmä, naamalle lasti laskettuna
(Porvarimäki) Pärähtää ku brainfreeze
Jääkylmään hukkuvan kielen päält veitsii
Se ei oo leikkii tai feikkii, vaan seitti
Vittumainen, meidän elämämme reitti
Pimees kulkeminen pistää, kuten verta imee
Joka päivä koko päivä, oon kai Elastinen
Kelaat miten teen, hauko henkee
Unessani Marshall Mathers anto enteen
Joten meen kohtalon kohtaamana
Kohti koitosta rohkeena johtajana
Voittoon. En sitä saalista seulana
Oon vahti valtion maailman reunalla
[Kertosäe]
Eerikalla oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Silti varmaankin välittää
Kun yö muuttuu mustaks
Eerikillä oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Kuka muukaan muka tarkasti värittää
Mykille massoille suuntaa?
Eerikalla oli avaimet käsissään
Eerikillä oli avaimet käsissään
Puh pah
[2. säkeistö]
Tähystelen mä lyhdyllä synkkään
Syksyllä, piilossaan ihmiset nyt nään
Kun sinne jää, tarpeeksi pimeään
Ei pistä silmään tää kylmyyskään yhtään
Eletäänkö me vain omaa aikaamme, kun
Muutosta nuori ei haikaile?
Selän kääntäminen pelille ei haitanne
Kunnes arpa käy paikalle sun
Mieluummin huomenna, ei tänään
Pysty loputtomiin läppää heittämään
Etkö hei nyt heitä nää?
Tähteet enemmistön leipänään
Otettavissa ovat avaimet ne siltikin
Kun hetkeks laitat Hillssit ja Iltsin kii
On kehitys kesken, kysyy miten meen
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
Maailma ei muutu, jos ei sitä ite tee
[Kertosäe]
Eerikalla oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Silti varmaankin välittää
Kun yö muuttuu mustaks
Eerikillä oli avaimet käsissään
Mut se antoi ne pois, puh pah
Kuka muukaan muka tarkasti värittää
Mykille massoille suuntaa?
Eerikalla oli avaimet käsissään
Eerikillä oli avaimet käsissään
Puh pah
[Outro]
(Porvarimäki.)